The Holders
Yhtyeen historia koostuu kahdesta
ajanjaksosta. Ensimmäinen jakso ulottuu yhtyeen perustamisesta (v.
1963) vuoteen 1969 ja toinen jakso yhtyeen ”comebackistä” vuonna
1996 tähän päivään.
Vuonna 1963, The Shadowsin ja The
Beatlesin maihinnousun aikaan, neljä porvoolaista nuorta miestä
perusti yhtyeen, jonka nimeksi annettiin The Dragons. Alkuperäisessä
kokoonpanossa soittivat veljekset Kimmo ja Kai Berglöf, Markku
”Makkis” Johansson sekä Pentti Vainio. Berglöfien betonivalimon
tiloihin tehtiin harjoitustilat, joissa soiteltiin omatekoisilla
soittimilla ja nuotteja haalittiin milloin mistäkin. Ensimmäiselle
omatekoiselle kitaralle tuli hintaa 139,50 markkaa. Yhtyeen nimi
vaihdettiin kuitenkin pian, kun heikosti englantia osannut kuuluttaja
esitteli yhtyeen nimellä ”The Rako”. Suivaantuneet soittajat
vaihtoivat yhtyeen nimen ensin The Fellowsiksi. Tämä nimi oli
kuitenkin jo käytössä ja nimi muutettiin jälleen - tällä kertaa
nimeksi tuli The Sleeples.
Keväällä 1964 yhtyeen kokoonpano
muuttui. Pentti Vainion tilalle värvättiin Seppo ” Sipi”
Soiramo toisesta porvoolaisesta yhtyeestä, jossa Sipi oli soittanut
mm. Pentti Anttilan, Harry Reenbergin ja Kim Floorin kanssa. Yhtyeen
musiikkia haluttiin muuttaa lauluvoittoisemmaksi ja laulusolistiksi
yhtyeeseen värvättiin The Hurricanes -yhtyeen laulusolisti Harry ”
Guna” Gunaropoulos. Yhtyeen nimi muutettiin Gunan mukaan Harry and
the Holdersiksi.
Uudella kokoonpanolla tehtiin ensimmäinen
keikka Järvenpäähän. Tälle keikalle jouduttiin matkaamaan
taksilla, koska paikkakunnalta ei löydetty pakettiautoa vakituisen
kuljettajan Fritz Lahtisen oltua estynyt lähtemään. Pikkuruisen
taksin takakonttiin ja katolle pakattiin vahvistimet ja rummut,
takapenkille neljä nuorta soittajaa ja etupenkille rumpali
vastakihlatun tyttöystävänsä kera.
Gunan rooli yhtyeessä
laajeni kitaran soittoon Kain lähdettyä Norjaan opiskelemaan. Kai
palasi rivistöön alkuvuodesta 1965, mutta lopetti pian huomattuaan
että rautalankamusiikki oli vaihtunut täysin
laulukappaleisiin.
24. huhtikuuta vuonna 1965 pojat pääsivät
vihdoin levyttämään managerinsa Keijo Soiramon järjestettyä
heille koelevytyksen PSO:lla. Koelevytys sujui sen verran hienosti,
että jo kuukautta myöhemmin 20.5.1965 Harry And The Holders levytti
Kirjatalon studioilla ensimmäistä levyään. Levyä tehtiin
muutamia tunteja siten, että ensin soitettiin taustat ja sen jälkeen
Guna ja Sipi lauloivat osuutensa päälle. Julkaisemisensa jälkeen,
4.6.1965, levy nousi suosikin top 100 listalle myytyään muutamia
satoja kappaleita. Levyltä löytyivät Gunan säveltämä ”I only
want to look at you” sekä Sipin sävellys ” I go my
way”.
Syksyllä 1965 Pekka “Spede” Pynnönen tuli mukaan
soittamaan soolokitaraa, jotta Guna sai keskittyä täysillä
laulamiseen. Saman vuoden marraskuussa yhtye otti osaa
kitaraorkesterien SM-kisojen karsintoihin. Voittamalla karsinnat
yhtye lunasti itselleen paikan varsinaisissa SM-kilpailuissa, joissa
sijoituttiin hienosti kolmansiksi. Näihin aikoihin yhtyeen suosio
oli suurimmillaan, ja sille perustettiin mm. oma Fan Club. Näistä
suuruuden päivistä onkin saanut alkunsa nykyisin käytettävä
titteli ”Legendaarinen porvoolaisyhtye”.
Kaukana olivat ne
päivät jolloin keikalle kuljettiin täpötäyteen ahdetulla
taksilla. Fan Clubin avustuksella kerättiin keikkamatkoille
innokkaita faneja, jotta oman linja-auton käyttö oli
taloudellisesti mahdollista. Näin keikkamatkat tehtiin Norgårdin
linja-autolla, jonka kuskina toimi yleensä Sakke Norgård. Uuden
vuoden aattona 1965-1966 Holders keikkaili kuin Apulanta
juhannuksena; silloin soitettiin sekä Helsingin Messuhallissa että
Porvoon Brankkiksella.
Makkis päätti lähteä Ruotsiin
töihin, joten rumpuja otettiin kokeilemaan Kim Floor. Makkis jäi
kuitenkin ilman töitä ja palasi maitojunalla takaisin Holdersin
rumpaliksi. Keväällä 1966 bändistä oli lähdössä moni,
esimerkiksi Spede Pynnönen lopetti jopa muutamaan otteeseen.
Muutamia uusia jäseniä harkittiin otettaviksi mukaan, mm. Pekka
Vartiainen kävi kokeilemassa kuinka saksofoni sopisi
Holdersiin.
Manageri Soiramon Brankkiksen löytö Tom ”
Empty” Gustafsson liittyi laulusolistiksi 24.5.1966. Laulupuoli oli
hyvin hanskassa, kun kolme loistavaa laulajaa, Guna, Sipi ja Empty,
lauloivat stemmoja. Saman vuoden kesänä Spede tuli takaisin
soittamaan soolokitaraa, kun taas Sipi alkoi lopetella yhtyeessä, ja
Guna muutti varkauteen perustaakseen maineikkaan Magyar -yhtyeen. The
Holders alkoi hajota, kun nelihenkisestä yhtyeestä (Spede, Empty,
Kippa ja Makkis) armeija kutsui samanaikaisesti sekä Spedeä että
Makkista. Bändi saatiin uudestaan kasaan Speden palattua armeijasta
loppukesästä 1967, jolloin rumpuihin saatiin Peter ”Petski”
Nyqvist. Musiikki vaihtui tuolle ajalle tyypilliseen bluesiin.
Kun
yhtyeen ainoa alkuperäinen jäsen Kippa Berglöf joutui lähtemään
armeijaan, yhtyeen keikkailuun tuli lähes vuoden mittainen tauko
(onhan basisti kuitenkin yhtyeen aivot). Onneksi Kippa palasi
takaisin basson varteen vuoden 1969 alussa ja Holders palasi vanhaan
kokoonpanoon (Kippa, Spede, Empty ja Petski). Ennen lopullista
hajoamistaan yhtye kilpaili vielä pop-orkesterien kilpailuissa
keväällä 1969. Viikon harjoittelulla kisoissa toiseksi
sijoittuneessa yhtyeessä soittivat Kipan ja Petskin lisäksi Börje
Koskelainen (puhaltimet), Eero Gullichsen (kitara), sekä Tuula
”Lalla” Latvala ja Sipi Soiramo (laulu).
Vuonna 1986 yhtye
kasattiin kokoon nuorisokellarin 20-vuotisjuhlakonserttia varten.
Tuossa kokoonpanossa soittivat Kippa, Makkis, Spede ja Sipi.
Kun
60’s -buumi nosti 1990-luvulla päätään, Kimmo ja Kai kasasivat
yhtyeen soittamaan rautalankaa. Harjoittelukämppänä toimi
Berglöfien piharakennus ja mukana olivat aluksi veljesten lisäksi
Spede Pynnönen ja Henrik ” Hegge” Söderholm. Myös Sipi ja Guna
tekivät yhden keikan Holdersin kanssa vuonna 1996. Vuosituhannen
taitteessa yhtye teki satunnaisia keikkoja erilaisissa
kokoonpanoissa, tällöin mukana kävi mm. Antti Kostiainen.
2000-
luvun alussa Sipi lähti mukaan yhtyeen touhuihin ja myös Guna
nähtiin vakiovieraana Porvoossa alkaneilla ”Back To Brankkis”
-keikoilla ja kesätapahtumissa. Yhtye soitti pääasiassa Cliffin,
Shadowsin ja Beatlesin ikivihreitä hittikappaleita. The Holders sai
myös kunnian päästä suurteokseen ”Jee, Jee, Jee - suomalaisen
rockin historia”.
Sipin ja Gunan surullisten poismenojen (v.
2003 ja 2004) jälkeen yhtye on muuttanut ohjelmistoaan jälleen
rautalankavoittoisemmaksi, soittaen lähinnä The Shadowsin
rautalankamateriaalia.