The Holders

Yhtyeen historia koostuu kahdesta ajanjaksosta. Ensimmäinen jakso ulottuu yhtyeen perustamisesta (v. 1963) vuoteen 1969 ja toinen jakso yhtyeen ”comebackistä” vuonna 1996 tähän päivään.

Vuonna 1963, The Shadowsin ja The Beatlesin maihinnousun aikaan, neljä porvoolaista nuorta miestä perusti yhtyeen, jonka nimeksi annettiin The Dragons. Alkuperäisessä kokoonpanossa soittivat veljekset Kimmo ja Kai Berglöf, Markku ”Makkis” Johansson sekä Pentti Vainio. Berglöfien betonivalimon tiloihin tehtiin harjoitustilat, joissa soiteltiin omatekoisilla soittimilla ja nuotteja haalittiin milloin mistäkin. Ensimmäiselle omatekoiselle kitaralle tuli hintaa 139,50 markkaa. Yhtyeen nimi vaihdettiin kuitenkin pian, kun heikosti englantia osannut kuuluttaja esitteli yhtyeen nimellä ”The Rako”. Suivaantuneet soittajat vaihtoivat yhtyeen nimen ensin The Fellowsiksi. Tämä nimi oli kuitenkin jo käytössä ja nimi muutettiin jälleen - tällä kertaa nimeksi tuli The Sleeples.

Keväällä 1964 yhtyeen kokoonpano muuttui. Pentti Vainion tilalle värvättiin Seppo ” Sipi” Soiramo toisesta porvoolaisesta yhtyeestä, jossa Sipi oli soittanut mm. Pentti Anttilan, Harry Reenbergin ja Kim Floorin kanssa. Yhtyeen musiikkia haluttiin muuttaa lauluvoittoisemmaksi ja laulusolistiksi yhtyeeseen värvättiin The Hurricanes -yhtyeen laulusolisti Harry ” Guna” Gunaropoulos. Yhtyeen nimi muutettiin Gunan mukaan Harry and the Holdersiksi.

Uudella kokoonpanolla tehtiin ensimmäinen keikka Järvenpäähän. Tälle keikalle jouduttiin matkaamaan taksilla, koska paikkakunnalta ei löydetty pakettiautoa vakituisen kuljettajan Fritz Lahtisen oltua estynyt lähtemään. Pikkuruisen taksin takakonttiin ja katolle pakattiin vahvistimet ja rummut, takapenkille neljä nuorta soittajaa ja etupenkille rumpali vastakihlatun tyttöystävänsä kera.

Gunan rooli yhtyeessä laajeni kitaran soittoon Kain lähdettyä Norjaan opiskelemaan. Kai palasi rivistöön alkuvuodesta 1965, mutta lopetti pian huomattuaan että rautalankamusiikki oli vaihtunut täysin laulukappaleisiin.

24. huhtikuuta vuonna 1965 pojat pääsivät vihdoin levyttämään managerinsa Keijo Soiramon järjestettyä heille koelevytyksen PSO:lla. Koelevytys sujui sen verran hienosti, että jo kuukautta myöhemmin 20.5.1965 Harry And The Holders levytti Kirjatalon studioilla ensimmäistä levyään. Levyä tehtiin muutamia tunteja siten, että ensin soitettiin taustat ja sen jälkeen Guna ja Sipi lauloivat osuutensa päälle. Julkaisemisensa jälkeen, 4.6.1965, levy nousi suosikin top 100 listalle myytyään muutamia satoja kappaleita. Levyltä löytyivät Gunan säveltämä ”I only want to look at you” sekä Sipin sävellys ” I go my way”.

Syksyllä 1965 Pekka “Spede” Pynnönen tuli mukaan soittamaan soolokitaraa, jotta Guna sai keskittyä täysillä laulamiseen. Saman vuoden marraskuussa yhtye otti osaa kitaraorkesterien SM-kisojen karsintoihin. Voittamalla karsinnat yhtye lunasti itselleen paikan varsinaisissa SM-kilpailuissa, joissa sijoituttiin hienosti kolmansiksi. Näihin aikoihin yhtyeen suosio oli suurimmillaan, ja sille perustettiin mm. oma Fan Club. Näistä suuruuden päivistä onkin saanut alkunsa nykyisin käytettävä titteli ”Legendaarinen porvoolaisyhtye”.

Kaukana olivat ne päivät jolloin keikalle kuljettiin täpötäyteen ahdetulla taksilla. Fan Clubin avustuksella kerättiin keikkamatkoille innokkaita faneja, jotta oman linja-auton käyttö oli taloudellisesti mahdollista. Näin keikkamatkat tehtiin Norgårdin linja-autolla, jonka kuskina toimi yleensä Sakke Norgård. Uuden vuoden aattona 1965-1966 Holders keikkaili kuin Apulanta juhannuksena; silloin soitettiin sekä Helsingin Messuhallissa että Porvoon Brankkiksella.

Makkis päätti lähteä Ruotsiin töihin, joten rumpuja otettiin kokeilemaan Kim Floor. Makkis jäi kuitenkin ilman töitä ja palasi maitojunalla takaisin Holdersin rumpaliksi. Keväällä 1966 bändistä oli lähdössä moni, esimerkiksi Spede Pynnönen lopetti jopa muutamaan otteeseen. Muutamia uusia jäseniä harkittiin otettaviksi mukaan, mm. Pekka Vartiainen kävi kokeilemassa kuinka saksofoni sopisi Holdersiin.

Manageri Soiramon Brankkiksen löytö Tom ” Empty” Gustafsson liittyi laulusolistiksi 24.5.1966. Laulupuoli oli hyvin hanskassa, kun kolme loistavaa laulajaa, Guna, Sipi ja Empty, lauloivat stemmoja. Saman vuoden kesänä Spede tuli takaisin soittamaan soolokitaraa, kun taas Sipi alkoi lopetella yhtyeessä, ja Guna muutti varkauteen perustaakseen maineikkaan Magyar -yhtyeen. The Holders alkoi hajota, kun nelihenkisestä yhtyeestä (Spede, Empty, Kippa ja Makkis) armeija kutsui samanaikaisesti sekä Spedeä että Makkista. Bändi saatiin uudestaan kasaan Speden palattua armeijasta loppukesästä 1967, jolloin rumpuihin saatiin Peter ”Petski” Nyqvist. Musiikki vaihtui tuolle ajalle tyypilliseen bluesiin.

Kun yhtyeen ainoa alkuperäinen jäsen Kippa Berglöf joutui lähtemään armeijaan, yhtyeen keikkailuun tuli lähes vuoden mittainen tauko (onhan basisti kuitenkin yhtyeen aivot). Onneksi Kippa palasi takaisin basson varteen vuoden 1969 alussa ja Holders palasi vanhaan kokoonpanoon (Kippa, Spede, Empty ja Petski). Ennen lopullista hajoamistaan yhtye kilpaili vielä pop-orkesterien kilpailuissa keväällä 1969. Viikon harjoittelulla kisoissa toiseksi sijoittuneessa yhtyeessä soittivat Kipan ja Petskin lisäksi Börje Koskelainen (puhaltimet), Eero Gullichsen (kitara), sekä Tuula ”Lalla” Latvala ja Sipi Soiramo (laulu).

Vuonna 1986 yhtye kasattiin kokoon nuorisokellarin 20-vuotisjuhlakonserttia varten. Tuossa kokoonpanossa soittivat Kippa, Makkis, Spede ja Sipi.

Kun 60’s -buumi nosti 1990-luvulla päätään, Kimmo ja Kai kasasivat yhtyeen soittamaan rautalankaa. Harjoittelukämppänä toimi Berglöfien piharakennus ja mukana olivat aluksi veljesten lisäksi Spede Pynnönen ja Henrik ” Hegge” Söderholm. Myös Sipi ja Guna tekivät yhden keikan Holdersin kanssa vuonna 1996. Vuosituhannen taitteessa yhtye teki satunnaisia keikkoja erilaisissa kokoonpanoissa, tällöin mukana kävi mm. Antti Kostiainen.

2000- luvun alussa Sipi lähti mukaan yhtyeen touhuihin ja myös Guna nähtiin vakiovieraana Porvoossa alkaneilla ”Back To Brankkis” -keikoilla ja kesätapahtumissa. Yhtye soitti pääasiassa Cliffin, Shadowsin ja Beatlesin ikivihreitä hittikappaleita. The Holders sai myös kunnian päästä suurteokseen ”Jee, Jee, Jee - suomalaisen rockin historia”.

Sipin ja Gunan surullisten poismenojen (v. 2003 ja 2004) jälkeen yhtye on muuttanut ohjelmistoaan jälleen rautalankavoittoisemmaksi, soittaen lähinnä The Shadowsin rautalankamateriaalia.