|
Hello everybody !
60-luku kulkee kalenterissa jo
vuoden 2011 kohdalla ja tunnelma sen kun tiivistyy.
Porvoossa Haikon kartanon Villa
Haikossa, kauniissa Edelfedltin maisemissa hyvän sään
säestämänä, saimme viettää tunnelmallisen illan auringonsäteiden saattelemana
samettiseen yöhön.
Porvoolaisten bändien, the Holders
ja the Hollymakers lisäksi olimme saaneet vieraita
Helsingistä eli the Scaffolds'in .
Meitä oli aina kiinnostanut, mitä
amatööribändit touhusivat ja touhuavat muualla maailmassa .Nyt siihen
tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus ,kun saimme pääesiintyjäksi Ackes
poporkester'in Ruotsin Västeråsis'ista, joka yhä soittaa
alkuperäkokoonpanossaan.
Yleisön täyttäessä nopeasti salin,
ulkoterassit ja paikalle tuomamme teltan pöytineen, penkkeineen , the Holders aloitti komeasti punaisilla Fender'eillä ja Vox'eilla -
puhdasta rautalankaa...!
Sovituksista kuulee, että
treenikämpällä käydään ja uutta tavaraa tulee mukaan kaiken aikaa. Kai
Berglöf'in strato soi kuin lähettäen terveisiä Hank B. Marvin'ille - kyllä
me täälläkin....!
Upeata kuultavaa ja mikäs
soittaessa, kun veli Kimmo Berglöfin bassoon voi luottaa ja Markku Johansson
hoitaa tyylillä aksentit kohdalleen. Tällä kertaa kompissa oli hyvä ystävämme
Pauli Valtia Helsingistä,
miellyttävä pitkän linjan mies joka
soittaa muuten mm. Midnight-nimisessä bändissä .
"For goodness sake" lähtee
voimalla, kun the Hollymakersin perustajajäsenet Raine Laine (laulu) ja
Björn "Bjösse" Ehrstedt" (soolokitara ja laulu) starttaavat
bändinsä täyteen menoon.
Vuosien saatossa bändi tuntuu
löytävän aina vaan jotain innostavaa satoja kertoja soitetuista kappaleista.
Ehkä se on se yhdessätekemisen hauskuus , uusien, pienten
nyanssien keksiminen, halu soittaa jne.
Hauskana lisänä sulavaan menoon on
Bjössen ja basisti Fredi Halttusen ajoittaiset koreografiset kuokerot, jotka
innoittavat yleisöä ja komppikitaristi Ulf " Uffe" Johanssonia ja
yhdistyksen Ludwig'ien takana huitovaa Tuomå Liljaa vielä syvemmällä
60-luvun hauskanpitoon.
Yleisön mielestä bändi olisi voinut,
kuten the Holders'itkin, soittaa vielä lisää myöhemminkin...
Ackes poporkester -vieraamme
Ruotsista oli joutunut heti lähdössä onnettomaan tilanteeseen, kun
lead-laulaja Lars Henriksson oli lähes menettänyt äänensä ennen keikkaa.
Tälläisissä tapauksissa usein keikka
peruutetaan, mutta ystävämme Ruotsista tulivat, kuten olivat luvanneetkin -
kaikesta huolimatta.
Miellyttävät herrasmiehet astuivat
lavalle ja tekivät parhaansa ja hyvin tekivätkin.
Soundimaailma oli mukavan tasainen
ja pehmeä, todella miellyttävä kuunnella . Kappaleiden nopeudet ja
rytmiikka istuivat - sen näki kaiken aikaa täydestä tanssilattiasta.
Ohjelmisto oli valittu hyvin eikä
mikään kappale kuulostanut vain täytteeltä vaan monipuolinen repertuaari
vedettiin läpi täysillä.
Soolokitaristi Lars Kjellström oli
kuin soolokitaristit monasti 60-luvulla, hiljaisesti myhäilevä, asiansa
varmasti hoitava sooloista rytmitykseen.
Jostain syystä 60-luvulla bändin
basisti oli lähes aina pisin mies, niin tälläkin kertaa. Torbjörn Henriksson
näkyi , mutta ei kuulunut liikaa, vaan basso kulki mukavan tukevana kaiken
iltaa.
Lars Henriksson, joka soitti illan
komeinta kitaraa ( Gretsch White Falcon) ei saanut komeaa ääntään
kurkkukipujen takia esille ja se ymmärrettävästi vaikutti myös bändin
kokonaissoinnin laatuun.
Asiaa paikkasi illan mittaan yhä
vahvemman roolin ottanut Martti Mårtens, joka hoiti niin laulupuolta kuin
syntetisaattoria antaumuksella ja innolla ja piiskasi bändiä loppua kohden aina
vaan kovempaan menoon.
Rumpukorokkeella hyvin viihtynyt
Jack Klagsbrunn nautti silmin nähden soittamisesta ja teki tasaisen
kokonaisuuden, tukeva rytmi ja sopivasti aksentteja ja tomisarjoja.
Ackes'in kaksituntinen esitys
päättyi yleisön esittämään kappaleeseen " We want more...!"
Lisää tuli ja sen päälle perinteiseksi
tullut vieraiden kukitus ja kiitokset puolin ja toisin.
Pojille jäi hyvä maku ja olo
vierailusta Porvooseen ja mainitsivat lisäksi, että missään eivät olleet
tavanneet niin mahtavaa yleisöä kuin Porvoossa !
Ackes'in jälkeen ilta vielä jatkui
aina puoli kahteen...
The Scaffolds oli Suomen huippua
60-luvulla ja yhä vieläkin - no doubt...!
Harvoin on lava niin täynnä
kokemusta ja osaamista : Kari Kuivalainen - rummut ja laulu / Harri Bergholm -
soolokitara ja laulu / Kikke Bergholm - basso ja laulu / Arto
Vilkko - kitara ja laulu.
Tuhtia rautalankaa Harrin
johdattelemana ja mahtavaa stemmalaulua ja yksilösuorituksia.
Yksi bändeistä, johon tilaaja ja
yleisö ei pety. Ainoa vaikeus bändillä on liene valtava ohjelmisto eli
mitä mahduttaa puolentoista tunnin settiin - hyviä biisejähän löytyy sadoittain
60-luvulta...
Oikea valinta illan ankkuriosuudelle
- ehdottomasti !
Yhdistys kiittää maailman
parasta yleisöä ( raadissa yhdistyksen puuhamiehet/naiset, Haikon väki,
bändit jne...), bändejä, Haikon kartanoa upeista puitteista ja yhteistyöstä ja
kaikkia illan rakentamiseen ja toteuttamiseen vaikuttaneita tahoja ja
henkilöitä.
Erityiskiitos Ramy ry:n
puheenjohtajalle / Rautsikkalehden päätoimittajalle Ani Lintusalolle ja Ramy
ry:n varapuheenjohtajalle Martti Lyden'ille arvovaltaisesta vierailusta
luoksemme !
Yritetään pitää soinnit ja rytmiikka
kunnossa siviilipuolellakin...
Kaikkea hyvää Sinulle !
Yeah, yeah..
pj. tuomå lilja
----------------------------------------------------
Hallå alla !
60-talet går framåt i
kalendern 2011 och stämningen den bara stiger.
I Borgå fick vi njuta av en
vacker solig och stämningsfull kväll samt beundra den vackra solnedgången i
Haikko Gårds Villa Haikko och Edelfelts vackra vyer.
Förutom borgå orkestrarna the
Holders och the Hollymakers
hade vi fåttfrämmande från Helsingfors
alltså the Scaffolds.
Vi har alltid varit
intresserade av vad amatörorkestrarna sysslar med annanstans i världen. Nu
erbjöds oss ett unikt tillfälle,då vi fick Ackes poporkester från Västerås i
Sverige som kvällens toppartister. Orkestern spelar i ursprunglig
sammansättning.
Medan publiken snabbt fyllde upp
salen, terasserna och tältet med bord och bänkar, öppnade the Holders stiligt med
röda Fender’s och Vox’ar – ” en ren elgitarrmusik...” ! Från arrangemanget
hörs, att man använder träningsstället och att nya låtar kommer med hela tiden.
Kai Berglöf’s Strato klingar som en sändning hälsningar till Hank B. Marvin –
nog kan vi här också...! Ståtlig hörbarhet och varför inte spela, då han kan
förlita sig på brodern Kimmo Berglöf’s basso och Markku Johansson sköter med
stil accenterna punktligt. Den här gången skötte vår goda vän Pauli Valtia från
Helsingfors kompgitarren, en trevlig långa linjens man som också spelar bland
annat i bandet Midnight.
”For Goodness sake” går i
gång med kraft, när the Hollymakers’s grundaremedlemmar Raine Laine (sång) och Björn ”Bjösse”
Ehrstedt (sologitarr och sång) startar bandet i full fart. Med åren hittar dom
alltid
nånting inspirerande med de flera
hundra gånger spelade låtarna. Kanske det är det att man arbetar tillsammans
och roligt att finna små nyanser, lust att spela och såvidare.
Som trevliga tillägg är Bjösses och basisten
Fredi Halttunen’s koreografiska krökar ibland, som inspirerar publiken och
kompgitarristen Ulf ”Uffe” Johansson samt Tuomå Lilja som viftar ännu djupare
bakom föreningens Ludwig och har roligt.
Enligt publiken kunde
Hollymakers, såsom också Holders ha spelat lite mera senare på kvällen !.
Ackes poporkester – främmande
från Sverige hade genast i början otur, emedan leadsångaren Lars Henriksson
nästan hade mistat sin röst före uppträdandet. I liknande fall inställs ofta
uppträdandet, men våra vänner från Sverige kom, såsom de lovat – trots allt. De
charmiga gentlemännen steg upp på estraden och gav sitt bästa och mycket bra.
Soundvärlden var trevligt jämn och mjuk, verkligen trevligt att lyssna. Låtarnas
snabbhet och rytmiken satt – det såg man hela tiden på det fullständigt fulla dansgolvet.
Repertoaren var väl vald och mångsidig,
ingen låt var fyllning.
Sologitarristen Lars
Kjellström var som sologitarristerna ofta på 60-talet, sakta småleende och
skötte säkert från solon till rytmiken.Av någon orsak var bandets basist på
60-talet nästan alltid längsta mannen, så också denna gång.Torbjörn Henriksson
syntes men hördes inte för mycket,men basso’n gick bastant hela kvällen.Lars
Henriksson,som spelade kvällens snyggaste gitarr ( Gretsch White Falcon) kunde
inte få fram sin stitliga röst på grund av
sjuk hals och det inverkade
naturligtvis på bandets hela spelning i början. Men allt korrigerades under
kvällens lopp när Martti Mårtens övertog den starkare rollen som sångsolist och
även syntettisatorn och drev bandet mot slutet av kvällen mot en hårdare show.
Bakom trummorna trivdes Jack Klagsbrunn och njöt av att få spela. Ackes
tvåtimmars framträdande slutade med publikens allsång ” We want more...!” Mera
blev det och därefter den traditionella uppvaktningen med blommor och
tacksägelser. Pojkarna fick en god smak av uppträdandet i Borgå och dom har
aldrig tidigare upplevt en så underbar publik som vi hade i Villa Haikko!
Efter Ackes fortsatte ännu
kvällen till halv två....
På 60-talet var The Scaffolds
på toppen och är det ännu – no doubt....!
Sällan är estraden så fylld
av erfarenhet och kunskap: Kari Kuivalainen – trummor och sång/ Harry Bergholm
– sologitarr och sång / Kikke Bergholm – basso och sång / Arto Vilkko – gitarr
och sång.
En regäl gitarrmusik med
Harry Bergholm som dragare med stemsång och solon. Ett band som inte arrangörer
och publik blir besvikna på! Den enda svårigheten bandet har är troligtvis den
väldiga repertuaren alltså vad som rymmes inom en 1 ½ timmes set.
”Rätta valet av kvällens
avslutning var uttryckligen rätt !!!”
Föreningen tackar väldens
bästa publik (I rådet: föreningens
funktionärer män/kvinnor, Haikkos personal, alla band o.s.v..) banden, Haikko
gårds samarbete samt alla som gjorde kvällen till en oförglömlig kväll.
Ett specialtack till RAMY
ry:s ordförande / Rautsikka tidningens huvudredaktör Ani Lintusalo och Ramy
ry:s viceordförande Martti Lydèn .
Försök hålla instrument och
rytmn i skick även på civila sidan.... !!!
Allt väl till Er alla!
Yeah, yeah
Översättning: Ulla Niskanen
|
