60’s FOREVER – Iris 9.11.2007   Satoi tai paistoi, 60-luvun atmosfääri innostaa ja kiinnostaa…Marraskuinen pimeä, kylmänkostea ilta toi verrattoman kontrastin Iris-ravintolassa vallinneeseen lämpimään ja valoisaan ilmapiiriin, jota oli luomassa aika ajoin täysin täyttyneet “vanha ja uusi puoli”. Iltaa olivat vauhdittamassa porvoolaiset The Holders ja The Randys. Vierailijaksi saimme ensi kertaa tilaisuuksissamme esiintyneen Jussi Raittisen ja the Boys. Jo kello 19 tulleet vieraat saivat aistia tunnin verran kohoavaa tunnelmaa katselemalla  ja ihmettelemällä paikalle tuotuja 60-luvun laitteita ja kitaroita, joita oli saatu lainaksi Kimmo ja Kai Berglöfiltä, Bjösse Ehrstedtiltä, Fredi Halttuselta, Juha Niemelältä, Rigge Idströmiltä, Tuomo Liljalta ja Jussi Pohjolalta, joka viimeksimainittu toi erikoisuutena 1964-mallisen Rickenbackerin, jolla oli kuulemma soitettu euroviisujakin. Mm. Jussi Raittinen bongasi kamojen joukosta tutun Selmer-kaikulaitteen... Iris oli varautunut iltaan omalla 60-luku menullaan juomineen ja tietenkin muine antimineen, jotta juhlayleisö jaksaisi ja pysyisi käynnissä. Siinä sitten seurustellen, seinälle heijastettuja, iltaan liittyviä kuvia katsellen ja yleisön täyttäessä paikkoja, Timo Lilja kuulutti shown alkamisesta ja pyysi Kai  Berglöfiä , Don Kai’ta, lavalle. Kai kuulutti illan ensimmäiisen bändin -the Randys. Laulusolisti, kitaristi, säveltäjä, sanoittaja ym. Antti Kostiainen luotsasi bändikaverinsa lavalle: Pete Lindeberg, laulu ja kitara, Marko Kangas, koskettimet, laulu, Jimmy Männikkö, rummut, laulu, Petri Heiskanen, soolokitara sekä Kaj Appel, basso. Miksi juuri Kai, k.o. bändin kummisetä, tukija, neuvoja, sponsori ym., tuli kuuluttamaan the Randys’it lavalle, selvisi pian, kun Antti Kostiainen ilmoitti yleisön suureksi pettymykseksi, että bändi oli menossa ”telakalle” eli lopettamassa toistaiseksi, ainakin nykyisessä kokoonpanossaan tai muodossaan. Liekö tällainen ”viimeinen” keikka innostanut sitten poikia tai jokin muu, mutta musiikillinen anti oli parasta mitä Randyiltä olin kuullut. Mieiipiteeni jakoi moni muu.. Erinomaisen laaja ja vaativa repertuaari vedettiin täysillä läpi, mistään tinkimättä, rautalankasoundeista akustiseen ja kaikkea siltä väliltä. Täytyi vain ihmetellä, kuinka joustava porukka lavalla oli. Tuntuivat  taipuvan joka suuntaan ja toivat kaikista kappaleista niiden tunnelataukset ja nyanssit lähes käsinkosketeltaviksi. Kaiken erinomaisen yläpuolelle nousi vielä Antti Kostiainen, joka lauluosuuksillaan teki selväksi, kuinka kappaleista puristetaan kaikki ulos. Antti ei vain näyttänyt korttejaan, van heitti ne juhlivan yleisön sekaan; tässä mä oon, tällainen mä oon..kaikki tai ei mitään...! Randysin esitys päättyi ansaittuihin aplodeihin ja tilalle astui toinen porvoolaisbändi kokoonpanoltaan Kai Berglöf soolokitara, Kim Engström komppikitara, Kimmo Berglöf bassokitara ja Jussi Pohjola rummut...The Holders, olkaa hyvä ! Berglöfin veljesten musisointi on ehtaa 60-lukua eikä tyylistä ja soundista voi erehtyä, ketkä ovat lavalla vuorossa; Straton soundit lähtevät Kain sormista Voxin ja kaikulaitteen kautta kauniina ilmoille ja Kimmon basso-osuudet murisevat tutun jykevästi yhä edelleen... Kim Engström kokeneena kitaristina tekee komppitaustan niin etevästi, että se on lähes huomaamaton. Rumpalina toimiva Jussi Pohjola poimi rumpusoundinsa omista 1964-mallisista, valkoisista Rogers-rummuistaan ja yltyi välillä lähes Keith Moon’maiseen intensiivisyyteen. The Holdersin tutuista ja muutamista uusista kappaleista koostunut paketti päättyi myös ansaittuihin aplodeihin. Noin tunnin mahtavan setin jälkeen olikin sitten vuorossa pop-musiikin ikoni, Finlandiapalkinnon saanut ja laajan kierroksen populaarimusiikin keskuudessa tehnyt Jussi Raittinen. Miellyttävän oloinen, naurava herrasmies osoitti jo bassonsa kanssa lavalle astuessaan, että ammattilaiset astuivat kehiin. Toisaalta, mikä oli astuessa, kun mukana seurasivat niinkin kovat ”boysit” kuin soolokitaravirtuoosi Jari Metsberg, 60-luvun bändeissä ”marinoitunut”  mainio kitaristi-laulaja Eero Lupari ja Suomen tyylikkäin alan rumpali, Antero ”Rudy” Ryynänen. Siitä vain ilmoille vanhat hitit ”Kaunis nainen”, ”Metsämökin tonttu”, ”Mun mummuni muni mun mammani..”” jne. Esitykset olivat pääosin suomen kielrllä, mutta muutakin kuultiin. Tanssilattia oli ääriään myöden täynnä ja Jussi kasvatti tunnelmaa kappale kappaleelta laulattaen ja tapututtaen yleisöä. Kauniit hitaat kappaleet toivat hetken suvantoa, kunnes taas polkaistiin haltioitunut yleisö uuteen vauhtiin. Laulukappaleiden lisäksi jäivät mieleen mm. Jari Metsbergin mahtava ”Sleepwalk”, jonka melodiakulkua hän soinnutti todella leveällä ”pensselillä” kaikkine sateenkaaren väreineen, jos nyt asiaa jollain voisi kuvailla. Ovela oli myös Eero Luparin sovitus Jukka Kuoppamäen laulusta ”Sininen ja valkoinen”, jonka nimi olisi voinut yhtähyvin olla ”Sininen tai valkoinen”; niin monipuolisesti bändi pyöritteli teemaa ylös, alas. Tässäkään kohdin ei voi olla mainitsematta kitaraosuuksien lisäksi ”Rudy” Ryynäsen tiukan tarkkaa työskentelyä. Nopeasti kului aika asiansa osaavien herrojen seurassa. Boysit tekivät mieleenjäävän paketin 60-luvun hiteistä ja Jussi solmi sen laulullaan ja spiikeillään lahjaksi ja muistoksi mukavasta, sydämellisestä tapaamisesta, Kiitos, Jussi & the Boys ! Vielä oli vuorossa the Randys, puolilta öin puoli kahteen. Poikien intoa uhkuvaa musisointia kuunnellessa tuli taas mieleen ”telakalle” meno. Valitettavaa, mutta jokaisen kohdallehan tulee aikoja, jolloin on laitettava asioita tärkeysjärjestykseen. Toivottavasti näemme ja kuulemme heitä vielä joskus. Onnea matkaan vaan teille kaikille Randyille ja Kiitos ! Kun viimeiset kitaran äänet häipyivät Iris-ravintolan hämyyn, alkoi taas tilaisuuden purku ja nopea läpikäynti illasta. Kaikki oli sujunut ilman näkyviä tai kuuluvia ongelmia. Dag ”Mocke” Lindholm hoiteli ääni- ja kuvapuolta tyytyväisenä, ja niin olivat tyytyväisiä bänditkin. Äänipuolella oltiin vähennetty volyymia mahdollisimman alas ja bassotaajuksia minimoitu. Lisäksi ajettiin laulu ensi kertaa omista kaapeistaan eikä juuri käytetty mikityksiä. Tulos oli ihan ”yes”. Arvat ja yhdistyksen paidatkin olivat mukavasti vähentyneet illan mittaan, joten ihan kiva juttu sekin. Esiintyneille bändeille sekä näytteillepanijoille suurkiitos ja yhdistyksen aktiiveille taas kiitos kaikesta vapaaehtoistyöstä, mitä ilman tällaista iltaa ei olisi saatu aikaan. Kaitsu (voxit, näyttely), Kippa (näyttely), Bjösse (valotaulu/näyttely/roudaus), Timppa (spiikkaus), Nina (myynti), Niitu (lippujen myynti), Gitta (myynti) Mocke (video/audio/k.o.laitteistoa), Fredi (roudaus/näyttely), Uffe (roudaus) Antti (liput, julisteet, netti), Lasse (mainoskampanja/arpajaiset/järjestys), Janne (ennakkomyynti/bändiyhteydet), Matti (ennakkomyynti), Raine (sponsorointi), Tor (tiukka kirjanpito/kassa/myynti), Ulla (”loppuunmyynti”). KIITOS / TACK ! Kiitokset ravintola Irikselle, henkilökunnalle ja ravintolapäällikkö Hannu Rantalalle erityisen miellyttävästä, sujuvasta ja antoisasta yhteistyöstä !   Kiitos sponsoreille ja kaikille iltaan myötävaikuttaneille, eritoten teille iloisille, lämpöisille ihmisille, jotka ammennatte hyvää mieltä 60-luvun tunnelmista ja jaatte sitä toinen toisillenne ! 60’s FOREVER-yhdistys tarjoaa k.o. tunnelmaa taas 9.2.2008, josta tarkemmin ”ajankohtaista-” sivulla sitten myöhemmin... Kaikkea hyvää loppuvuodelle ! Yeah, yeah ! Pj. Tuomo Lilja           60’s FOREVER – Iris 9.11.2007   Oberoende om det regnar eller solen skiner; 60-talets atmosfär inspirerar och intresserar… En mörk , kall och fuktig kväll i november utgjorde en kontrast utan like jämförd med den varma och ljusa atmosfär som rådde I restaurant Iris, som skapades, då såväl “gamla” som “nya sidan” stundvis fylldes helt. Borgåbanden The Holders och The Randys satte fart på kvällen. Som gästspelande band hade vi för första gången lyckats få Jussi Raittinen med the Boys. Den publik som anlänt redan kl. 19 kunde förnimma hur stämningen steg gradvis under timmen före showtime genom att bese och förundra sig över 60-talets anläggningar. och gitarrer, vilka hade hämtats till låns av  Kimmo och Kai Berglöf, Björn Ehrstedt, Fredi Halttunen, Juha Niemelä, Rigge Idström, Tuomo Lilja samt Jussi Pohjola, där sistnämnda hade tagit med sig som kuriositet en Rickenbacker modell 1964, vilken även enligt sägen hade använts i eurovisionssammanhang. Bl.a .Jussi Raittinen bongade bland grejorna en bekant Selmer ekoanläggning. Iris hade garderat sig för kvällen med sin egen 60-tals meny innehållande drycker och även andra förfriskningar och olika rätter, så att festpubliken skulle orka hålla sig igång. Medan folk umgicks med varandra och tittade på till kvällen associerande bilder, som projicerades på väggen och publiken fyllde platserna, öppnade speakern Timo Lilja kvällens show och bad Kai Berglöf, Don Kai, äntra scenen. Kai presenterade kvällens första band -the Randys Sångsolisten, gitarristen, kompositören, textskrivaren mm. Antti Kostiainen lotsade bandkamraterna till estraden: Pete Lindeberg, sång och gitarr, Marko Kangas, keybord, sång, Jimmy Männikkö, trummor, sång, Petri Heiskanen, sologitarr samt Kaj Appel, basso. . Orsaken till varför just Kai som bandets gudfader, stödperson, rådgivare, sponsor mm. presenterade bandet, framgick snart, när Antti Kostiainen till publikens stora besvikelse meddelade, att  bandet skulle “dockas” alias sluta tillsvidare, åtminstone i nuvarande sammansättning eller form. Månne detta “sista” uppträdande eller någonting annat inspirerade pojkarna, men det musikaliska framförandet var det bästa av Randys jag hört. Mången annan var av samma åsikt.. En ypperligt omfattande repertoar genomfördes med schvung, utan att pruta på någonting, från elgitarrsound till akustiskt och allt däremellan. Man kan inte annat än förvåna sig over hur flexibla gänget var på estraden. Bandet tog ut ur alla låtar dess känslostämningar och nyanser nästan handgripligt. Över allt det ypperliga reste sig dock Antti Kostiainen, som med sina sånginsatser gjorde klart för alla, hur man pressar ut allt ur låtarna. Antti inte endast visade sina kort, utan kastade dem bland den festande publiken; här är jag, sådan är jag..allt eller ingenting…! Randys framförande belönades med välförtjänta applåder och istället klev det andra Borgåbandet fram med sammansättningen Kai Berglöf sologitarr, Kim Engström kompgitarr, Kimmo Berglöf basgitarr och Jussi Pohjola trummor…The Holders, var så god ! Bröderna Berglöfs musicerande är av äkta 60-tal, och det säger genast vem som är på estraden; stilen och soundet kan man inte misstaga sig på. Soundet från Stratocastern går från Kai’s fingrar via Vox’en och ekoanläggningen vackert upp I skyn och Kimmo’s bassoinsats brummar fortfarande lika massivt som förr… Kim Engström som erfaren gitarrist ackompanjerar så framgångsrikt, att det nästan är omärkbart. Jussi Pohjola som trummar plockade sitt trumsound från sina egna , vita Rogers-trummor modell 1964 och soundet var tidvis i klass med Keith Moon’s intensivitet. The Holders paket bestod av bekanta och några nya låtar och belönades också med välförtjänta applåder. Efter en timmes mäktigt set var sedan en popmusikens ikon, Jussi Raittinen, som erhållit Finlandiapriset samt också gjort många rundor inom populärmusiken,i tur. En charmig gentleman, som också hade lätt till skratt visade redan när han gick med sin basso till scenen, att proffsen tar över. Å andra sedan var det enkelt, när han följdes av sådana hårdingar som sologitarrvirtuosen Jari Metsberg, ypperliga gitarristen-sångaren Eero Lupari som “marinerats” i olika 60-talsband samt Finlands elegantaste trummis i denna branch, Antero “Rudy” Ryynänen. Därpå hördes gamla hits som “Kaunis nainen”, “Metsämökin tonttu”, “Mun mummuni muni mun mammani..” osv. Låtarna gick huvudsakligen på finska, men också annat hördes. Dansgolvet var till bräddarna fyllt och Jussi höjde stämningen mer och mer genom att få publiken med i sångerna och att klappa händerna. Vackra långsamma låtar lugnade publiken, till dess man igen sparkade igång den hänförda publiken. Förutom sångstyckena blev Jari Metsberg’s mäktiga “Sleepwalk” i minnet, vars melodigång han gjorde klangfull med verkligt bred “pensel” I alla regnbågens färger, om saken kan beskrivas på så sätt. Finurligt var även Eero Lupari’s arrangemang av Jukka Kuoppamäki’s sång ”Sininen ja valkoinen” , vars namn lika bra kunde ha hetat ”Sininen tai valkoinen”; så mångsidigt rullade bandet temat upp och ner. Här kan man inte heller låta bli att nämna förutom gitarrinsatserna även “Rudy” Ryynänen’s precisa arbete. Tiden gick snabbt i de kunniga herrarnas sällskap. Boysarna gjorde ett minnesvärt paket av 60-talets hits och Jussi knöt med sin sång och speakning ihop till en gåva och ett trevligt  minne av en hjärtlig sammankomst. Tack, Jussi & the Boys. Ännu var i turen the Randys, från midnatt till 01.30.  Då man hörde bandet uppträda och märkte deras brinnande intresse för musiken kom man igen att tänka på deras “dockning”. Beklagligt, men för var och en kommer tider, då man är tvungen att prioritera sitt liv. Förhoppningsvis ser och hör vi dem ännu någon gång. Lycka till alla Randyiter och Tack ! När de sista tonerna från gitarrerna försvann i gryningen, började nedmonteringen samt en snabb genomgång av kvällen. Allt hade fungerat bra utan synliga eller hörbara problem. Dag “Mocke” Lindholm, som skötte om ljud- och bildsidan var nöjd och likaså bandena. På ljudsidan hade man minskat på volymen så mycket som möjligt och minimerat bassofrekvensen. Dessutom kördes sången för första gången genom egna skåp. Slutresultatet var alldeles “yes”. Lotterna och föreningens t-shirts hade haft åtgång under kvällen, vilket var trevligt även det. Ett stort tack till alla band som uppträdde och de som hämtat 60-tals attiraljer till påseende och ävenså tack till alla aktiva som deltagit i talkoarbetet. Utan dem hade vi inte haft möjlighet att anordna en dylik kväll. Kaitsu (voxarna, utställning), Kippa (utställning), Bjösse (ljustavlan/utställning/roading), Timppa (speakning), Nina (försäljning), Niitu (biljettförsäljning), Gitta (försäljning), Mocke (video/audio/ifrågavarande apparater), Fredi (roading/utställning), Uffe (roading), Antti (biljetter, affischer, nätet), Lasse (reklamkampanj/lotteriet/ordningen), Janne (förköpsförsäljning/bandkontakter), Matti (förköpsförsäljning), Raine (sponsorering), Tor (bokföring/kassa/försäljning), Ulla (“slutförsäljning”). KIITOS / TACK ! Tack till restaurant Iris, personalen och till restaurantchef Hannu Rantala för ett speciellt angenämt, ledigt och givande samarbete !     Tack till alla sponsorer och alla som medverkat till kvällens framgång, särskilt till er glada, varma människor, som anammar ett glatt sinne ur 60-talsstämningen och delar det åt varandra ! 60’s FOREVER-föreningen bjuder åter på liknande stämning 9.2.2008; därom noggrannare på “aktuellt”-sidan senare… God fortsättning på årsslutet ! How, how ! Sekr./kassör Tor Niskanen