Hello everybody !
Lauantai 12.7.2014 oli musiikillisesti ja muutenkin tapahtumarikas päivä. Porvoon ympäristössä oli monta tanssitapahtumaa, ainakin kolme suurta 60-tapahtumaa ympäri Suomea ja kaiken sen lisäksi jalkapallon MM-pronssiottelu jne. Tästä kaikesta huolimatta kävi tapahtumassamme yli 400Illan musiikkiannin tarjoili viisi bändiä : the Walkers Kotkasta, the Hollymakers Porvoosta, Jiri Nikkinen trio ja Lefa, Suntsi and the friends Helsingistä ja the Merseybeats Liverpool’ista.
The Merseybeats’in miksauksesta huolehti heidän oma miksaajansa John Foster, Lefa Kiviharju piti huolta kotimaisten bändien soundista.50-vuotisjuhliaan kuluvana vuonna viettävä the Walkers on käynyt Porvoossa aikaisemminkin, tosin siitä jo aikaa lähes se 50-vuotta.
Bändin johtohahmo, laulava rumpali Jussi Pohjola, on tuttu monelle useista “tuurauskeikoistaan” mm. the Holders’in riveissä.
Lisäksi bändissä soittivat Kimmo Laaksonen basso, Pekka Mutikainen soolokitara, Reijo Granbacka kitara ja laulu.Nämä tyylikkäät miehet osoittivat, että instrumentit ja laulu (Jussi ja Reijo) soivat yhä erikseen sekä yhdessä.
Parhaimillaan erittäin tukevaa beat’iä “Hi-heel sneakers, Johnny Guitar, Route 66 jne...” Hienoa, että bändi pääsi tulemaan Porvooseen, kiitokset heille siitä.
The Hollymakersilla oli kotikenttäetu ja sen huomaa aina yleisön reagoinnista. Valitettavasti the Holders ei tällä kertaa voinut esiintyä ja näin porvoolaisedustus jäi Hollymakersille.Asiaan tehtiin kuitenkin pieni korjaus, kun sovittiin Kai Berglöf’in kanssa, että hän tulisi esittämään pari kappaletta Hollyjen säestämänä.
Sleepwalk, Spring is nearly here ja Theme of the young lovers. Kaitzun kitaran soundi upeine kaikuineen tekee kappaleista kuin laulettuja....
Sovittiin, että tehdään Kaitzun kappalesovitukset hieman tavanomaisuudesta poiketen eli mukana oli Bjösse syntikoiden kanssa, Uffe raapaisi 12-kielisellään vain soinnun kaksi kertaa per tahtija Tuomå poimi kitarastaan sointuja kieli kerrallaan rumpalin hi-hat-kuvion tahtiin. Toimihan se...
The Hollymakersilla oli taas esittää pari uutta kappaletta mm. TV-sarjasta tuttu “Somebody help me” . Ohjelmisto noudatteli muuten tuttua Kinksiä, , Searchersia ja Rolling Stonesia. Elvistä jne.
Beatles-puoli sovittiin kaikkien bändien kesken jätettäväksi Jiri Nikkiselle . Hollyt tosin lopettivat settinsä Ob-la-di ob-la-da kuin lämmittelynä Jirin tulolle lavalle.
Björn “Bjösse” Ehrstedt lauloi, soitti kitaraa ja syntikoita, Uffe Johansson kitara ja erikseen 12-kielinen Kaitzun biisejä varten, Fredi ”Fred” Halttunen sujuvasti bassossa,
Osmo “Osku” Vainio rummuissa ja Tuomo “tuomå” Lilja kitaroi ja lauloi...Jirille esitettiin toivomuksena esittää Beatles’ien tutuimpia alkukauden kappaleita ja häneltähän se kävi.
Mies tulkitsee Beatles’ia kuin omina biiseinään . Ei vain soita ja laula, vaan elää koko ajan kappaleiden vaatimissa atmosfääreissä.
Siihen kun lisätään vuorenvarma, tyylikäs rumpali Jarkko Rantanen ja stemmojakin laulava, todella tyyliin taipuva basisti Jarmo Hartikainen, oli illan esitys huippuluokkaa.
Nopeassa tempossa triona ja monelle yllätyksenä ihan soolona ( Yesterday, I’ll follow the sun ) esitetyt kappaleet saivat yleisön täysillä mukaansa.
Jiri Nikkinen on ilmiö minkä mittapuun mukaan tahansa. Miehen beatles-look, ääni ja Gretsch-kitaran soundit hakevat vertaistaan. Jokaisesta kappaleesta hän poimii kaikki lauluun ja soittoonliittyvät oleellisimmat osat ja saa kaiken kuulostamaan – Beatles’iltä...
Mies on kuin Lennon yhdistettynä McCartneyn energisyyteen ja Harrisonin ujon vaatimattomaan tyyliin.
Jiri päätti osuutensa kehoitukseen “All you need is love”...Niinhän se on....
Jirille luovutettiin yhdistyksen viiri kunnioituksena upeasta urastaan beatles-musiikin tulkkina !
Kiitos Jiri, Jarkko ja Jarmo...The beat goes on....!
Seuraavaksi olivat vuorossa englantilaiset, sympaattiset herrasmiehet, joita ei niin helpolla lavalle saatukaan. Kuulutin kaksi kertaa “The Merseybeats”, mutta mitään ei tapahtunut, kunnes
Ehrstedt’in Bjösse huusi lavan takana olevan oven raosta “ Huuda SHOWTIME” ...Taikasana tepsi ja lavalla astuivat sinisiin paitoihin ja mustiin housuihin pukeutuneet tähdet Gibson Firebird-kitaroineen.
Tony Crane kitara ja laulu, Billy Kinsley kitara ja laulu, Bop Packham basso ja laulu, Chris Finley synt. ja laulu sekä Lou Rosenthal rummut !
Perustajajäsenet Crane ja Kinsley vetivät bändiä ja heidän yhteislaulunsa –ja soittonsa kielivät pitkän linjan osaamisesta, josta ei kuitenkaan välittynyt minkäänlaisia kyllästymisen tai väsymisen merkkejä – päinvastoin...
Wishin’ and hoping, I think of you, Let it be me, Runaway, The sun ain’t gonna shine anymore” ym. hitit olivat todella hyvin kasassa . Laulu oli erittäin puhdasta ja kitarointi soundeineen ja kuvioineen olivat nautittavaa kuultavaa.
Miellyttävät herrasmiehet tuntuivat todella nauttivan esiintymisestä ja se kuului ja näkyi.Kiitoksena heidät kukitettiin ja Tony Crane’lle ojennettiin yhdistyksen viiri osoituksena pitkästä ja ansiotuneesta urasta alalla.
Thank You guys and all the best for the future !!!
Korkeatasoista osaamista häiritsi kuitenkin pienet vihellykset ja ujellukset, jotka johtuivat ja yleensä johtuvat liian kovasta kokonaisvolyymistä.
Jos kitara-ja basso yms. vahvistimet ( back-line) lavalla ovat säädetyt liian voimakkaalle, ei laulu pääse kuulumaan kunnolla. Jos miksaaja yrittää sitten nostaa laulun volyymitasoa saadakseen laulun kuulumaan, saattaa se olla tilan akustiset ominaisuudet huomioonottaen liikaa eli syntyy niitä ei-toivottuja vihellyksiä ja ulinoita.
Miksaaja ei pysty mikseripöydästä vähentämään soittajien instrumenttien äänentasoa,.joten hänen pitäisi yrittää sopia instrumenttien max. äänitasosta etukäteen ettei homma karkaa käsistä.
Kotimaiset bändit olivat Lefa Kiviharjun “puhuttelussa” k.o. aiheesta ja hyvinhän tasot pysyivät ilman sivuääniä. Lefa koetti vaikuttaa myös vieraijoiden soundikokonaisuuteen, mutta ei kaikki ole
niin yksinkertaista.. Vieras paikka, vieras mikseri, liitettynä paikan akustisiin ominaisuuksiin ovat aina erittäinkin haasteellisia.
Nämä ilmiöt ovat tuttuja edellisiltäkin kerroilta ja yleensä vaikuttavimpina tekijöinä ovat olleet malttamattomat muusikot lavalla.
No, se siitä. Kuten the Ventures- legenda Nokie Edwards sanoi erään konsertin yhteydessä häntä säestävän taustabändin tehdessä omia ratkaisujaan...” I’ts only human...!”
Me kiitämme the Merseybeats’ia upeasta vierailusta ja toivomme heille voimia ja intoa jatkaa 60-lukumusiikin parissa.
Illan ajoi täysillä maaliin ystävämme Lefa, Suntsi ja Friends eli frendit olivat Pauli Valtia ja Valtsu Stefanov.
Kokemusta riittää, mutta se ei ole syrjäyttänyt soittamisen iloa...Vaikka samoja kappaleita on esitetty satoja kertoja, aina vaan on poikamainen into päällä.
Yes I will, Se jokin sinulla on, Keep on running jne....” Täyteläistä tavaraa hymy huulilla viimeiseen tahtiin asti.
Kiitos Lefa, Suntsi ja Frendit...!!!
Kommentteja iltaan liittyen kertyi aika tavalla, vaikka alkaen Arja Schadewitz’in korkeatasoisesta raportista Rautsikka-lehdessä numero 3 .
Porvoossa soi 60’s forever “” Vuodesta 2005 toiminut, 1960-luvun kulttuuria vaaliva 60’s Forever ry Porvoo-Borgå järjesti heinäkuun puolivälissä taas kerran hienon musiikkitapahtuman...”
Nelisivuinen artikkeli kuvineen sekä erikseen vielä kahden sivun artikkeli the Merseybeats’eistä oli upeaa luettavaa ja katsottavaa ( kuvat Rautsikassa Aki Schadewitz )
Kiitos Arja ja Aki !!!Tony Crane lähetti viestin yhdistykselle...
Oli huomaavaista ja ystävällistä luovuttaa minulle yhdistyksenne ainutlaatuinen viiri muistoksi esiintymisestäni Porvoossa.Kiitokset kaikille asianosaisille.
60’s Forever kunnostautui organisoinnissa, avuliaisuudessa ja ystävällisyydessä. Vilpittömät kiitokseni jokaiselle vieraanvaraisuudestanne “
The Merseybeatsin fanilehdessä “ Beats news” September issue 36 oli runsaan Porvoosta ja Taidetehtaalta otetun kuvamateriaalin lisäksi tekstiä mm...
Isännät olivat bändiä vastassa ja toivottivat heidät tervetulleiksi. Koko viikonlopun heitä kohdeltiin kuin rock-tähtiä – joita he olivatkin...”
Pojilla olivat upeat majoitustilat hotelli Haikon kartanossa ja heistä huolehdettiin todella hyvin Taidetehtaalla...”
Keikka ja henkilökunta (staff) olivat mahtavia “ . Jopa kuva Lou Rosenthal’ista R.Westman’in mersutaksibussin edessä “ Keikkabussi ! Bändi matkusteli tyylillä viikonloppunsa aikana “
Beats news issue 37 oli vielä aiheelle jatkoa Arja ja Aki Schadewitz’in raportin myötä.
Kaiken kaikkiaan bändi viihtyi Porvoossa, myös sunnuntaina vanhassa kaupungissa, joista he erityisen olivat kiinnostuneita, jonne yhdistys järjesti kuljetuksen...
He tykkäsivät ja me tykättiin heistä. Mahtavaa vuorovaikusta , jota yhdistys mm. yrittää ylläpitää.
Kriittistäkin palautetta tulee , mutta niin pitääkin. Melkein aina puutteista tai jollain tavalla haittaavista asioista ollaan tietoisia jo suunnitteluvaiheessa, mutta yhdistyksellä on vain tietyt resurssit,
joiden puitteissa toimia ja tällöin joudutaan tekemään ratkaisuja, jotka eivät aina kaikkia miellytä.
Rakentava kritiikki onkin sitten asia erikseen, kun täytyy tietää tarkat faktat asioista ja sitten vielä toivon mukaan esittää siltä pohjalta parannuksia tai yleensä parempia, toteutettavissa olevia vaihtoehtoja.
Kaikki palaute on aina tervetullutta !!!
Me kiitämme myös yleisöä, sillä ilman heitähän ei olisi minkäänlaisia tilaisuuksia. Eikä olisi mitään myös ilman talkoohengessä työskentelevää henkilökuntaa eikä puolin ja toisin ystävällisiä ja avuliaita suhteita....( Alan Lovell, Lefa Kiviharju ...jne...)
Tällä kertaa tilaisuutta oli rakentamassa Ulla, Gea, Benko, Nina, Bjösse, Uffe, Fredi, Kaitzu, tuomå, Lasse, Nette...(Back stage sai myös erityistä kiitosta vierailevilta bändeiltä...)
Kiitokset myös R.Westman, Rolf Danielsson, Taidetehtaan henkilökunta, Antti Kostiainen upeasta suunnittelutyöstä ( liput, mainokset, julisteet, banderollit...),sponsorit ja monet ihmiset ja tahot,
jotka olivat asettaneet aikaa ja vaivaa tilaisuuden toteuttamisen eteen.
Syysohjelmaan kuuluu sitten tilaisuus Taidetehtaan lauantaina 25.10., josta ilmoitus etusivulla. Siellä valloittavat lavan the First ja porvoolainen bluespainoitteista materiaalia soittava Looking Back ja the Hollymakers vierailijanaan Kai Berglöf !!! Tervetuloa !!!
Näin harmaantuvina ja viilevinä päivinä tulee eittämättä mieleen McCartney’en sävellys “I’ll follow the sun “, mutta niin tai näin...
Kaunista ja lämmintä syksyn jatkoa ja kaikkea hyvää teille kaikille upeille ihmisille !!!
tuomå lilja !